Verkostoyhteistyön helmiä
Opetushallituksen rahoittamassa Oikeus osata ohjelmassa kehitetään useiden hankeverkostojen voimin ja reilun sadan oppilaitoksen toteuttamana yhtenä osana neljää eri toimenpidekokonaisuutta. Toimenpidekokonaisuuksissa parannetaan oppimistuloksia ja oppimisen edellytyksiä; vahvistetaan hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta sekä tuetaan toimintakulttuurin uudistamista ja sen johtamista. Jokaisella toimenpidekokonaisuudella on oma valtakunnallinen koordinaattorinsa. Yhdessä tuumin Opetushallituksen edustajan ja ”Valtakunnan nelikon” eli koordinaattoreiden voimin suunnittelimme ja toteutimme tälle kehittämiskokonaisuudelle yhteisen seurantakyselyn. Työryhmä työsti ensin excel-pohjalle ensimmäisen version, hyödynsi tässä luvalla jo aiemmin toisessa hankkeessa sovellettua, laati ohjeistuksen ja testautti kyselyn yhteisessä kehittämispäivässä kohderyhmällä eli hanketoteuttajien edustajilla. Lopullinen seurantakysely toteutettiin vastaajaystävällisesti Webropolilla. Palaute oli positiivista, kiitettiin siitä, että sai vaikuttaa ja antaa palautetta ennen seurantakyselyyn vastaamista. Oli myös vähän tuskaistakin palautetta siitä, että seurantakyselyjä riittää ja niitä täyttäessä menee aikaa, kun muutakin työtä riittää. Kaikki palautteet yhtä arvokkaita.
Toimenpidekokonaisuuden kolme eli toimintakulttuurin uudistaminen ja sen johtamisen tukeminen -hankeverkostojen seurantakyselyn tulokset tuottivat alustavan tarkastelun pohjalta iloisen positiivisen kuvan siitä, miten kehittämistyö näyttäytyy koulutuksen järjestäjien arjessa ja miten verkostojen toiminta on koettu. Hankeverkostoissa nostettiin tärkeäksi erityisesti vertaistuen merkitys. Tuloksista nousi esille, että verkostolta saa ideoita ja tukea oman toiminnan kehittämiseen, ne toimivat hyvien käytäntöjen jakamisen foorumeina ja verkostotyössä saa objektiivisuutta tarkastella omaa toimintaa. Verkostoissa toimivien koulutuksen järjestäjien erilaiset lähtökohdat ja erilaiset kokemukset tuovat lisäarvoa keskusteluihin ja yhdessä kehittämiseen. Erityisesti näin poikkeusaikana verkostoyhteistyö on tuonut voimaa omaan työhön. On jaettu ja koettu asioita, saatu näkökulmaa siihen, että muutkin kokevat samoja haasteita. Onnistumisiakin on voitu jakaa ja voimaantua siitä.
Miten pääsemme tuloksista vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen?
Tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset on määritelty pääsääntöisesti hyvin hanketyössä hakemusvaiheessa, rahoittajakin tätä jo edellyttää. Hankkeen alkaessa näitä on myös pyritty päivittämään. Mittariston ja seurannan määrittelyyn ei välttämättä kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomiota.
Vaikuttavuutta ei pystytä mittaamaan, ellei toimita johdonmukaisesti, toteuteta olennaisten asioiden määrittämistä ja toimenpiteiden toistamista. Kehittämistyössä edetään siitä, että on määritelty tarpeeseen perustuen tavoitteet sekä edelleen toimenpiteet, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan. Tarvitaan riittävät resurssit, joilla toimenpiteet on mahdollista toteuttaa. Toteutumisen seuraamiseksi määritellään mittarit ja mittaamisen tavat eli seurannan toteutus (määrällinen, laadullinen, toteutusväli ja -tapa). Tavoitteiden odotetaan tuottavan tietyt tulokset. Tulosten myötä voidaan kuvata aikaansaatavia vaikutuksia ja edelleen vaikuttavuutta voidaan mitata vastaa pidemmän aikavälin kuluttua. Vaikuttavuuden mittaamista mahdollistava erilaiset toimenpiteet, kuten esimerkiksi alkutilanteen kartoitus, verrokkiryhmien hyödyntäminen arvioinnissa, ulkoisen arvioinnin teettäminen sekä tilastot, joista vaikuttavuutta voidaan todentaa ja analysoida. Eikö kuulostakin yksinkertaiselta!
Edellä kuvattu toimintamalli on kuitenkin suhteellisen selkeä prosessi silloin, kun sitä noudatetaan johdonmukaisesti ja toistaen. Haasteellisuutta kehittämistyöhön lisää se, että onko kehittämistyön aikana määritelty miten toiminta tullaan toteuttamaan kehittämisprojektin päätyttyä. Tämä vaatii päätöksiä ja resurssointia. Toisinaan on perusteltua tehdä kokeiluja, jolloin voidaan testata, onko kyseinen kokeilun kohde toimiva ja hyödyllinen kokonaisuus tai toimintamalli. Ja kuten viimeiset pari vuotta ovat osoittaneet, tulevaisuus saattaa tuoda eteen odottamattomia ja muutoskyvykkyyttä testaavia asioita. Kehittämistyö on jatkuvaa narulla kävelyä ja uusiin tilanteisiin sopeutumista.
Uutta kohti
Positiivisin mielin siirrytään kuitenkin vuoteen 2022. Verkostotyö virtuaalisesti on löytänyt paikkansa, olemme oppineet tavat toimia teamseissä, zoomeissa, howspacessa sekä muissa yhteiskehittämisen ympäristöissä. Webinaarit tavoittavat osallistujat kätevästi aikaa sekä luontoa säästäen matkustamisen vähenemisen ansiosta. Muistamme myös kysyä, miten voit, yhteisissä palavereissamme ja kysytään myös jatkossakin.
Hyvää uutta vuotta!
Tulevaisuuden johtaminen valtakunnallinen koordinaatiohanke
Projektipäällikkö Kirsi Niskala