Kestävä kehitys, ympäristövastuullisuus, kestävyysosaaminen – teemoja, jotka ovat nousseet entistä vahvemmin esiin ammatillisen koulutuksen kentällä. Monella koulutuksen järjestäjällä on jo upeita organisaatiotasoisia kestävän tulevaisuuden kehittämisohjelmia ja tiekarttoja. Jotkut ovat tiekartan piirtämisen alussa, kynät ehkä jo teroitettuna. Vertaansa vailla – hankkeessa järjestettiin verkkotyöpaja 9.6.2021, jossa Helsingin yliopiston työelämäprofessori Outi Ihanainen – Rokio johdatteli meitä tähän tavallaan päivän selvään, mutta kuitenkin erittäin kompleksiseen asiaan. Ennakkomateriaalina oli Arto O. Salosen tallennettu puheenvuoro Tulevaisuutta voidaan tehdä, millaisen siitä tekisimme. Tässä blogikirjoituksessa tuon esiin ajatuksiani, joita verkkotyöpaja ja ennakkomateriaali minussa herätti.
Merkityksellinen ja hyvä elämä
Ensinnäkin meillä kaikilla on velvollisuus pyrkiä siihen, että myös tulevilla sukupolvilla olisi merkityksellinen ja hyvä elämä. Hyvässä elämässä pitäisi korostua enemmän laatu ja sisältö kuin kulutuksen ja materiaalin määrä. Hyvinvointiyhteiskunnissa kulutetaan valtaosa maapallon luonnonvaroista. Jotta me suomalaiset saamme sen kaiken tavaran ja materiaalin, jota kuvittelemme hyvän elämän tarvitsevan, tarvitaan neljän maapallon resurssit. Jossain muualla osataan elää niin, että yksi maapallo riittää. Tai ehkä ei ole edes vaihtoehtoja.
Kestävän kehityksen haasteet ovat globaaleja ja hyvin monimutkaisia ja kompleksisia, eikä niihin ole helppo vaikuttaa. On helppoa ajatella, että ei meidän pienen Suomen tarvitse mitään muuttaa, kun eivät isommatkaan maat. Mutta meidän haluamamme materiaalit kuluttavat maapallon luonnonvaroja, ja rajat tulevat vastaan. Siksi meidän on muututtava, ja sitä voimme tehdä omilla valinnoillamme.
Systeeminen muutos
Toiseksi organisaatioissa on tehtävä systeeminen muutos. Kestävän kehityksen saavuttaminen vaatii jatkuvan muutoksen mahdollistamista ja toimintamalleihin integroimista. Jotta pääsemme muutoksen alkuun, pitäisi osata tunnistaa niitä oletusarvoja eli paradigmoja, joilla toimimme johtamisessa, työyhteisöissä, tiimeissä. Minkälainen toiminta on työkulttuurissamme ”hyväksyttävää” ja ”oikein”, ja ovatko ne paradigmat sellaisia, että niillä pystytään johtamaan kestävyysmurrosta? Vai pitääkö niitä muuttaa? Oman toiminnan arviointi ei olekaan aina ihan helppoa. Olenko minä tai onko johtamistapamme enemmän jarru kuin muutoksen mahdollistava?
Yhteiskehittäminen ja ammatillinen toimijuus
Kolmanneksi meidän on kannustettava toisiamme ammatilliseen toimijuuteen ja yhteiskehittämiseen. Tehdään tästä meidän yhteinen juttu, osallistetaan ja osallistutaan. Käytetään tunneälyä ja tunnevoimaa. Ymmärretään, että meidän on opittava vanhasta pois. Tarvitaan uudenlaisia johtajuusidentiteettejä ja kollektiivista johtajuutta. Tehdään tulevaisuus yhdessä, askel kerrallaan.
Kestävyys ja vastuullisuus – verkkotyöpajassa osallistujat nostivat esiin sen, että kestävä kehitys pitää saada organisaation toimintatavaksi kaikille toimijoille ja että sen tulisi linkittyä kiinteästi ammatillisen opetuksen sisältöihin ja tapoihin toimia. Opetus- ja muun henkilöstön, lähiesihenkilöiden ja johdon osaamista murroksessa toimimisessa tulee vahvistaa. Eri puolilla Suomea viriää verkostoja ja webinaarisarjoja aiheesta, ja ”hillittyjä aktivisteja” kokoontuu yhteen kansallisesti ja kansainvälisesti. Vertaansa vailla – hanke tuo kortensa kekoon: järjestämme marras-joulukuussa 2021 verkkotyöpajan, jossa voimme jakaa kokemuksia ja konkreettisia välineitä. Seuraa tapahtumakalenteria tulevaisuudenjohtaminen.fi
Sannakaisa Raatikainen, kehittämiskoordinaattori
Koulutuskeskus Salpaus
Lähteet:
Outi Ihanainen – Rokio, työelämäprofessori, Helsingin yliopisto. Kestävyys- ja vastuullisuusosaaminen ammatillisessa koulutuksessa. Miten oppilaitos voi edistää kestävyysosaamistaan. Verkkotyöpaja 9.6.2021
Arto O. Salonen, dosentti Helsingin yliopisto. Tulevaisuutta voidaan tehdä, millaisen siitä tekisimme. Tallenne HY +, Kestävän muutoksen perusteet – koulutusmoduuli.